”Eläessäni en ole tällaiseen koettelemukseen joutunut…” kirjoitti pappani eräässä niistä sotavuosien monista kotirintamalle tulleista kirjeistään. Pappa selviytyi koettelemuksista – kaikille ei käynyt yhtä hyvin. Maamme itsenäisyyden säilyminen ei ollut, eikä ole itsestään selvyys. Itsenäisyyden saavuttaminen ja sen säilyttäminen on aikanaan vaatinut äärimmäistä joustavuutta, uhrauksia, sovittelua ja tekoja. Monen nykyihmisen elämän kokemisen tavoissa on yhä eri tavoin kaikuja siitä, mitä maamme itsenäisyyden säilyttäminen on edellyttänyt. Vaikeiden koettelemusten jälkeensä jättämät henkilökohtaiset tai perheeseen kantautuneet vaikeudet saattavat näkyä myös yli sukupolvien kulkeutuneina sodan merkkeinä. Toisaalta yli sukupolvien on kantautunut myös erilaisia voimavaroja, kuten luonteen lujuutta, toiveikkuutta ja arvostusta elämän tärkeille asioille.
Itsenäisyys ja riippuvuus kulkevat käsi kädessä elämän kulussa. Ihmisellä on jo syntymästään lähtien tarve yhteyteen toisen ihmisen kanssa. Syntyessään pieni lapsi on täysin riippuvainen häntä hoitavasta aikuisesta. Itsenäiseksi ihmiseksi ei kasva ilman kyllin hyvää hoivaa, hyvän kosketuksen ja katseen kautta löytyvää jaettua yhteyttä ja turvaa. Kasvaessaan ihmislapsi suorastaan raivaa tietään itsenäiseksi yksilöksi kamppaillen riippuvuuden ja itsenäisyyden ristiriidassa. Kasvaminen vaatii joustavuutta, uhrauksia, sovittelua ja tekoja niin kasvavalta itseltään kuin hoitajaltaankin. Miten vanhempana pystyn tukemaan tätä itsenäisyystaistelua? Miten erotan alistamisen, heitteillejätön ja sopivan riippuvaksi itsenäistämisen? Siinä haastetta meille kasvattajille. Ihminen pystyy itsenäistyttyään jälleen liittymään yhteen, tulemaan sopivasti riippuvaiseksi toisesta itsenäisestä ihmisestä. Ja näin riippuvuuden ja itsenäisyyden tasapainon hakeminen jatkuu läpi elämän pari- ja lähisuhteissa.
Ihmisinä olemme aina riippuvaisia toisista ihmisistä. Sopiva riippuvuus ei ole alistumista eikä alistamista. Sopiva riippuvuus on itsenäisyyttä ajatella omintakeisesti, ilmaista itseään omilla tunnuksilla, pitää yllä omia rajoja ja samalla olla kohtaavassa yhteydessä toisten ihmisten kanssa. Sopiva riippuvuus antaa itsenäisyyden vaihtaa ajatuksia, tunteita, tietoja ja taitoja toisten kanssa. Sopiva riippuvuus sallii molemmin puoleisen tarvitsevuuden. Itsenäisyys ja sopiva riippuvuus mahdollistavat meidät ulos ”ajatuksia kapeuttavasta Impivaarasta” – jostain sieltä, mistä myös seitsemän veljestä aikanaan ihmisten ilmoille palasivat.
Kiitos ja syvä kunnioitus maamme itsenäisyyden taanneille sukupolville! Itsenäisessä maassa ja itsenäisenä ihmisenä on turvallista olla sopivan riippuvaisessa yhteydessä toisiin maihin ja toisiin ihmisiin. Sukupolvien tuomat merkit tunnistaen, koettelemuksista ihmisenä vahvistuen, menemme eteenpäin. Hyvää itsenäisyyspäivää! #suomi100