Jotain vielä

Alla ajankohtaista infoa ja ajatuksia elämästä
 
 

Parisuhde pidemmällä perspektiivillä katsottuna

Silloin kun parisuhteessa on hankalaa, kun päädytään umpikujaa yhä uudestaan, kun suhteen  henkinen etäisyys kasvaa tai kriisi junnaa, voi puolisoilla olla hyvin suuri imu arvioida suhteen tilannetta yksinomaan ongelma-asian näkökulmasta. Kyky tarkastella tilannetta laajemmin ei ehkä kuulu valikoimiin tuolloin.  Kokeilkaapa, mitä siitä seuraa, kun keskustelette tilanteestanne hiukan pidemmällä perspektiivillä katsottuna, esimerkiksi seuraavien kysymyksien avulla.

Kun keskustelette, miettikään kumpikin ensin hetki vastauksia itseksenne. Kuuntele sitten kumppanisi vastaus. Anna toiselle kertomisen rauha. Kuuntele huolella loppuun keskeyttämättä tai miettimättä omaa vastaustasi. Tarkista, että ymmärsit asian siten, kuin puolisosi tarkoitti. Älä oleta ymmärtäväsi. On mielenkiintoista, miten toinen on yhteisen elämänne kokenut. Mielenkiintoista, vaikka olisikin omasta näkökulmastasi poikkeavaa.  Kysymyksiä on paljon. Pohtikaa kutakin kohtaa eri päivinä. Ei suorittaen, vaan aikaa antaen.

Mitkä syyt saivat teidät yhteen pariskunnaksi?
– Mihin toisissanne ihastuitte?
– Miksi menitte naimisiin tai sitouduitte suhteeseen?

Kuinka olette yksilöinä ja pariskuntana kasvaneet?
– Kuinka olette auttaneet toisianne kasvamaan yksilöinä?
– Kuinka olette saaneet toisistanne esiin parhaat puolet? …huonot puolet?
– Kuinka suhteenne on kasvanut vastaamaan kulloisiakin haasteita elämässä?

Mitä olette parisuhteessa tehneet hyvin?
– Mikä on / mitkä ovat parhaat saavutuksenne pariskuntana?
– Mitä eniten ikävöisitte, mikäli suhteenne päättyisi?

Mistä elämänhaasteista olette selvinneet yhdessä?
– Mikä aika yhteisessä menneisyydessänne on ollut teille vaikeaa / vaikeinta?
– Miten siitä selvisitte?
– Miten tuo (em.) kokemus vahvisti teitä? Miten se jätti jälkensä suhteeseenne (esim. pettymyksiä, loukkaantumisia, haavoittumisia)?
– Miten olette aiemmin löytäneet uudelleen yhteyden loukkaantumisien tai vaikeiden tilanteiden jälkeen?

Miten tämä nykyinen kriisi sopii kuvaan koko suhteenne historiasta?
– Onko kumppanisi ollut uskollinen sinulle?
– Tuliko tämä kriisi kuvioon sellaisena aikana suhteessanne, jolloin suhde oli erityisen haavoittuvainen? Millä tavoin haavoittuvainen?
– Kun katsotte suhteenne aikaa taaksepäin, onko siinä ollut enemmän hyviä vai huonoja aikoja?

On tavallista, että tämänkaltaisia aiheita pohditaan myös paripsykoterapeutin vastaanotolla. Siellä vielä laajennetaan ja syvennetään tarinaa.

 

 

Kysymykset  muokaten lähteestä: Baucom, Snyder, Gordon. 2009. Helping Couples Get Past the Affair.

Pettämisestä voi selvitä – mitä se parisuhteelta vaatii?

Uskottomuus on useimmille parisuhteille suuri kriisi. Siitä voi selvitä eteenpäin yhdessä pariskuntana tai se voi johtaa parisuhteen päättymiseen. Uskottomuus ei synny tyhjästä. Tilannetta käsiteltäessä on tärkeää ymmärtää, että uskottomuuden taustalla on aina tekijöitä, jotka tilanteeseen ovat johtaneet.  Kuinka sitten tilannetta voi lähteä selvittämään ja miten pettämisen jälkeen voi jatkaa yhdessä?

4 näkökulmaa uskottomuudesta johtuvasta kriisistä selviytymiseen

  1. Kohtele tilannetta kriisinä

Uskottomuuskriisi horjuttaa aivan erityisellä tavalla sitä turvallisuuden tunnetta, johon suhteessa olijat ovat tottuneet. Pettäminen ja petetyksi tuleminen voivat olla pahimmillaan traumaattisia kokemuksia, joihin liittyy valtavasti erilaisia tunteita. Näiden tunteiden kanssa on opittava tulemaan toimeen. Ensin on huolehdittava siitä, että tilanne on pariskunnan molemmille osapuolille turvallinen, ja kotona pystyy olemaan ilman, että tilanne liikaa kärjistyy. Pyrkimys kehon ja mielen rauhoittamiseen on tärkeää. Kriisin käsittelylle ja siitä toipumiselle on annettava riittävästi aikaa. Empatian ja myötätunnon heräämiselle on annettava mahdollisuuksia.

  1. Opettele keskustelemaan vaikeistakin asioista

Kriisistä selviämisessä oleellista on yhteinen keskustelu. Rakentava keskustelu edellyttää paljon kumppanin kuuntelemista ja hänen ajatustensa kysymistä omien näkökulmien kertomisen lisäksi.  Kriisin selvittämisen eteneminen edellyttää, että vaikeita tunteita voidaan tunnistaa, laittaa sanoiksi, ja asioista pystytään keskustelemaan kohtuullisen rauhallisesti. Jos tunteet kuumenevat, ottakaa aikalisä, rauhoittakaa itsenne, ja jatkakaa myöhemmin uudelleen.  Keskustelusta ei kerralla tule valmista. Usein on hyvä etsiä ulkopuolista apua yhteisen tilanteen käsittelyyn. Välillä on hyvä laittaa keskustelu sivuun ja tehdä yhdessä mukavia asioita.

  1. Miksi meille kävi näin?

Kun asiasta pystytään keskustelemaan, on tärkeää pyrkiä ymmärtämään taustalla olleita suhdetta haavoittaneita tekijöitä. Pyrkiä löytämään riittävä ymmärrys siitä, miten tilanteeseen on päädytty. Syyt voivat olla moninaisia. Ne voivat liittyä esimerkiksi parisuhteen vuorovaikutuksen ja kommunikaation haasteisiin, suhteen ulkopuolisiin stressitekijöihin, pettäneen osapuolen henkilökohtaisiin tekijöihin tai petetyn osapuolen henkilökohtaisiin tekijöihin. Ymmärrys tilanteeseen johtaneista vaikuttimista auttaa pariskuntaa toisaalta suremaan mennyttä, ja toisaalta rakentamaan suhdetta uuteen suuntaan.

  1. Miten tästä eteenpäin?

Kun yhteinen ymmärrys tapahtumien vaikuttimista ja seurauksista on riittävästi löytynyt, on aika pohtia parisuhteelle sopivaa ratkaisua. Kuinka jatketaan eteenpäin – yhdessä vai erikseen? Pystytäänkö suhteen loukkaus käsittelemään niin, että voidaan jatkaa eteenpäin?  Miten jatkossa vuorovaikutusta vahvistetaan, jotta samaan tilanteeseen ei enää päädytä uudelleen? Pettämisen jälkeen on mahdollista jatkaa yhdessä, jos se on parisuhteelle sopiva ratkaisu. Usein tämä edellyttää uusien asioiden oppimista – muutoksia vuorovaikutuksessa ja toimintatavoissa.

Uskottomuudesta selvinneitä pariskuntia yhdistäviä tekijöitä

Uskottomuudesta selviäminen voi olla vuosien vuoristorataprosessi, joka parisuhteen molempien osapuolten on yhdessä käytävä läpi, jotta tilanteesta voidaan päästä eteenpäin.

On olemassa tekijöitä, jotka yhdistävät pettämiseen liittyvistä kriiseistä selvinneitä pariskuntia. Kiinnostava laadullinen tutkimus (Abrahamson, I., Hussain, R., Khan, A., Schofield, M.J. 2012 What Helps Couples Rebuild Their Relationship After Infidelity? Journal of Family Issues 33(11) 1494-1519) tuo esiin havaintoja uskottomuuskriisistä eteenpäin selvinneiden pariskuntien kokemuksista. Yhteisen selviytymisen kannalta keskeiset teemat olivat:

  1. Molempien osapuolten motivaatio

Kriisistä selviytymisessä tärkeäksi koettiin se, että molemmat osapuolet olivat yhtä sitoutuneita ja motivoituneita suhteen aktiiviseen korjaamiseen. Näin siitäkin huolimatta, että pariskunta tiedosti tilanteen edellyttävän heiltä suuriakin ponnisteluita.

  1. Keskinäinen ystävällisyys

Pettämisen jälkeen yhdessä jatkaneita pariskuntia yhdisti se, että pariskunnan molemmat osapuolet pystyvät kohtelemaan toisiaan ystävällisesti. He ymmärsivät, että vaikka ovat vaikeassa tilanteessa, voivat he antaa toisilleen ”armoa” ja rakentaa suhdetta. Myös anteeksisaamisen kokemus oli merkittävä.

  1. Merkityksen löytäminen

Kriisitilanteesta selviytyneet pariskunnat pitivät tärkeänä, että he oppivat ymmärtämään ”mikä suhteessa meni pieleen”.  Keskustelut ymmärryksen löytymiseksi olivat vaikeita mutta helpottavia. Useat kokivat merkityksen löytämisen ja kriisistä toipumisen monimutkaisena prosessina. Ikään kuin kaksi askelta eteen, yksi taakse, ja välillä kokemus siitä, että olivat aivan alussa.

  1. Tuen saaminen

Läheisiltä tai ammattilaisilta saatu tuki koettiin tärkeänä kriisistä selviytymisessä. Yhdessä toipuminen uskottomuuskriisistä vahvisti selviytymisen tunnetta, jota voitiin kutsua myös selviytymistyytyväisyydeksi.

Voiko pettämisen jälkeen jatkaa yhdessä?

Pettämisen jälkeen voi jatkaa yhdessä, mikäli se on parisuhteelle sopiva ratkaisu. Eteenpäin jatkaminen yhdessä vaatii molemmilta parisuhteen osapuolilta aktiivista asian työstämistä ja prosessointia, sekä muutosten tekemistä parisuhteessa. Sitä kaikkea voisi kutsua yhdessä kasvamiseksi.

Tulostusversio tästä: PETTÄMISESTÄ VOI SELVITÄ PDF 

Onks kipinää?

Mikä on kipinä parisuhteessa? Mikä sitä lisää ja mikä sen vie? Lue tästä kyselyn tulokset koottuna. Pohdi omaa parisuhdettasi ja sitä, miten itse vaikutat suhteen ”kipinään”.

”Kipinä” on kuvainnollinen ja abstrakti käsite, ja siksi sitä saattaa olla vaikea käsitteellistää yksiselitteiseen muotoon. Jonkinlaisena vetovoimaa kuvaavana käsitteenä sitä käytetään arkikielessä, ainakin länsimaalaisissa kielimaailmoissa. Kipinää (spark) on tutkittu esimerkiksi käsitteellistäen se seksuaalisen halun kokemiseen (Esim. Muise, Impett, Kogan, Desmarais 2012). Sen sijaan arkisesti ”kipinä” näyttää liittyvän paljon muuhunkin.

Julkaisin maaliskuussa 2021 sosiaalisen median kautta lyhyen ”kipinä-teemaisen” kyselyn. Kysely ei vastaa tieteelliselle tutkimukselle asetettuja kriteereitä eivätkä sen vastaukset ole yleistettävissä. Sen sijaan vastaukset antoivat arvokasta kuvausta siitä, miten vastaajat käsittivät kipinän olemuksen. Ja siten vastaukset voivat toimia peilinä, kun pohdit omaa ajatustasi kipinästä, sen tuojasta ja viejästä.

Mikä sinun mielestäsi on ”kipinä” parisuhteessa -kysymykseen annetut vastaukset luokiteltiin seuraavasti.
1) Yhteyteen liittyvä kokemuksellisuus ja tunteet, jossa kuvastuu mahdollinen turvallisuus ja viihtyminen. Esimerkiksi ”halu olla toisen kanssa”, ”tunne toisen kanssa”, ”tahto”, ”yhteys”, ”läsnäolo”, ”vetovoima”, ”kaipaus”, ”luottamus”, ”turvallisuus”, ”hyväksyntä”, ”yhteisymmärrys”.
2) Yhteyttä luova toimita / käytöspuolison kanssa. Esimerkiksi ”kosketus”, ”halaus”, ”katse”, ”arjen pienet teot”, ”sanat”, ”yhteinen hymy”, ” tapa puhua”, ”kuiskaus”, ”yllätykset”.
3) Seksuaalinen vire tai jännite. Esimerkiksi ” intohimo”, ”seksi”, ”eroottinen jännite”, ”seksuaalinen vire”, ”kemia”, ”lataus”, ”fyysinen kaipaus”.
4) Muu luokittelematon maininta. Esimerkiksi ”kestää toisen rasittavia tapoja”.

Mikä lisää kipinää, mikä sitä tuo tai ylläpitää -kysymykseen annetut vastaukset luokiteltiin seuraavasti.
1) Yhteinen tekeminen, aika, jakaminen. Esimerkiksi ”yhteinen aika”, ”hipaisu”, ”yhteiset harrastukset”, ”puuhastelu”, ” rakkauden teot”, ” yhteiset keskustelut”, ” kuulluksi tuleminen”, ”sylihetki”, ” hipaisu”, ”läsnäolo”, ”jakaminen”, ”puhuminen”.
2) Arvostuksen, luottamuksen, merkityksellisyyden kokemukset. Esimerkiksi ”kunnioittaminen”, ”kiitos”, ”olet tärkeä” (sanominen), ”aitous”, ”ihaileva katse”, ”luottamus”, ”yhteiset ilon aiheet”, ”anteeksi pyytäminen ja antaminen”, ”kiinnostus”, ”innostus toisesta”, ”turvallisuus”,
3) Seksuaalinen toiminta. Esimerkiksi ”flirtti”, ”intohimoiset hetket”,  ”kuumat viestit”, ”seksi”, ”läheisyys”.
4) Muu. Esimerkiksi ”itsevarmuus”.

Mikä kipinän sammuttaa -kysymykseen annetut vastaukset luokiteltiin seuraavasti.
1) Käytös, joka ei tue yhteyttä. Esimerkiksi ”unohtaminen”, ”etääntyminen”, ” puhumattomuus”, ”ei kerro toiselle”, ”epäluottamus”, ”yritys muuttaa toisen persoonaa”, ”riidat…konfliktit…kriisi…joita ei sovita”, ”huono käytös”, ”ärtymys”, ”toisen pitäminen itsestäänselvyytenä”, ”arvostuksen puute”, ”arvostelu”, ”vähättely”, ”ylenkatse”, ” ohittaa”, ” alentava puhe”, ”välinpitämättömyys”, ”joustamattomuus”, ”itsekkyys”, ”huono käytös”, ”ärtymys”, ”yhteisen ajan puute”,  ”toissijaiseksi jättäminen”, ”henkinen poissaolo”, ”haluttomuus panostaa suhteeseen”.
2) Jokin suhteen ulkopuolinen tekijä vie liikaa huomiota. Esimerkiksi ”älylaitteet”, ”stressi”, ”kiire”, ”keskittyminen liikaa työhön tai lapsiin”, ”arkinen puurtaminen pysähtymättä”, ”sairaus”, ”masennus”, ”työongelmat”, ”liian tasapaksu arki”.

Kyselyyn vastasi 30 henkilöä, joista suurin enemmistö oli naissukupuoleksi itsensä määrittäviä (nainen, mies, muu). Suurin osa vastaajista oli yli 20 vuotta kestäneessä suhteessa olevia, seuraavaksi yleisin suhteen kesto oli alle viisi vuotta, 6–20 vuotta suhteessa olleita vastaajia oli lukumääräisesti vähiten. Vastauksia ei jaoteltu suhteen keston perusteella, mikä sekin olisi ollut mielenkiintoista. Avoimia vastauksia ryhmiteltiin vastauksista muodostuneisiin ”ryhmiin” yksinkertaisella luokittelulla käyttämättä erityisiä tilastoanalyysejä. Vastaajat saattoivat antaa samaan kysymykseen useampia tai useampiin luokkiin jäsentyneitä kuvauksia. Vastaukset saattavat kuulua myös tässä luokitellun lisäksi toiseenkin luokkaan. Annettujen esimerkkien määrä kussakin luokassa kuvastaa lukumääräisesti vastausten jakautumista eri luokkiin.

Mitä kipinästä?

Kysely toi esiin kiinnostavia näkökulmia. Ajatus siitä, mikä ”kipinä” on, miellettiin liittyvän seksuaaliseen vireeseen / jännitteeseen, mutta paljon sitäkin enemmän muihin tekijöihin, kuten yhteyden kokemiseen tai yhteyttä luovaan käyttäytymiseen. Jollain tavoin kipinä vaikutti liittyvän jonkinlaiseen vetovoimaan, joka kuvasti halua yhteyteen.  Samoin ”kipinän” karkottaja liitettiin tekijään, joka estää tai haittaa yhteyttä.

Ihmisellä on synnynnäinen ”kipinä” suuntautua yhteyteen toista ihmistä kohti. Ihmisen tarve saada läheisyyttä, turvaa ja lohdutusta ei rajoitu vauvaikään eikä lapsuuteen, vaan jatkuu läpi elämän. Toiseen suuntautuvan yhteyden lisäksi ihminen tarvitsee yhteyttä itseensä, siihen kuka minä olen.  Kiintyäkseen turvallisesti, ja sen jälkeen kasvaakseen erilliseksi, tasapainoiseksi yksilöksi, joka kykenee tunneyhteyteen toisten kanssa, tarvitsee lapsi prosessiinsa riittävän hyvää vanhempaa avukseen koko kehityksensä matkalle, ja aikuinen tarvitsee toista aikuista, jonka kanssa tehdä matkaa eriytyneeseen yhteyteen. (Scharff & Scharff 2014; Sinkkonen 2018; Schulman 2015.)

Voi vaikuttaa!

Kyselyn vastauksissa kuvastuu ajatus siitä, että kipinään voi itse vaikuttaa ainakin joiltain osin.  Saattaisi olla kohtalokasta tuudittautua siihen ajatukseen, että kipinä säilyisi itsestään, tai että se olisi ainoastaan toisen kontolla. Joskus kipinä-asioita on helpompi pohtia pariterapiassa esim. https://www.psykologipirjolatvanen.fi

Kotona voit pohtia seuraavia kysymyksiä:

Mikä suhteessanne luo kipinää? Miten kipinää ruokit?
Milloin syttyy pieni kipinä / suuri kipinä? Mitä silloin tapahtuu? Mitä silloin teet / ajattelet / kehossasi koet / puhut itsellesi?
Miten tuot oman persoonallisen kauneutesi kipinään?
Kuinka ylläpitää uteliaisuutta kipinään? Mitä kumpikin tekee sen säilyttämiseksi?
Mistä tiedät, että olet ruokkinut kipinää riittävästi?
Miten sitten kommunikoidaan ja ollaan loukkaantumatta, kun kipinät kulkevat eri tahtiin puolisoilla? (mikä voi olla varsin tavallista).
Kuinka voidaan tehdä sulavasti matkaa erilaisten kipinöiden kanssa?

Tulostettava versio tästä: Onks kipinää?    

Blogiteksti on osa Psykoseksuaaliterapian täydennyskoulutukseen kirjoittamaani artikkelia ”Onks kipinää?Näkökulmia eriytymisen, seksuaalisen halun ja koetun kipinän yhteydestä”. Teemasta kirjoitan lisää blogitekstejä tuonnempana.

Ajatuksia pariterapiasta

Onneksi olkoon – olette ehkä miettineet pariterapiaa!

Pariterapiaan voi tulla monesta syystä. Pariterapiassa voidaan etsiä tukea mm. suhdetta koettelevaan vaikeaan tai yllättävään tilanteeseen, esim. sairastumiseen tai menetyskokemuksiin; voidaan etsiä apua vuorovaikutuksen haasteisiin, kommunikaation taitoihin, parisuhteessa etääntymisen kokemukseen tai syvemmän yhteyden toiveeseen. Pariterapiassa voidaan etsiä apua riitojen tai ristiriitojen käsittelyyn; voidaan etsiä rakentavaa toimintatapaa tilanteeseen, jossa suhdetta koettelee ulkopuolinen, kolmas osapuoli; tai voidaan etsiä ymmärrystä seksuaalisuuteen tai sen haasteisiin. Pariterapiassa voidaan miettiä myös eron mahdollisuutta ja sen herättämiä ajatuksia ja tunteita. Toisaalta pariterapeutin vastaanotolle voi tulla myös ”kausihuollon” mielessä keskustelemaan ennalta auttavasti yhteisen suhteen asioista. Mitään erityistä ei tarvitse osata tai tietää, kun pariterapiaan saapuu, siellä opetellaan yhdessä ymmärtämään monia asioita. Pariterapiassa ei etsitä ratkaisua siihen, kumpi on ”oikeassa” tai ”väärässä” asioiden suhteen. Sen sijaan pyritään vahvistamaan ymmärrystä suhteesta, sen vuorovaikutuksesta ja osapuolien kokemuksesta, ja tämän perusteella miettimään ratkaisuja eteenpäin.  Jotta voidaan oppia ymmärtämään, pitäisi oppia pysähtymään hetkeen, hengittämään ja keskustelemaan. Tässä matkassa saattaa olla hyödyksi seuraavien perusasioiden muistaminen tai hiljattainen harjoittelusta.

  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että nyt opetellaan olemaan avoimia. Huom. ”avoimuus” ei tarkoita sitä, että puhutaan ”päin naamaa” asiat. Avoimuus tarkoittaa sitä, että olettamisen sijasta pyritään kysymään, salailun sijasta pyritään ottamaan vaikeatkin asiat puheeksi.
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että puhutaan ystävällisesti Vaikka kuinka ärsyyntyisit toisen ominaisuuksista tai sanomisista, muisti silti, että joskus hän on herättänyt sinussa paljon myönteisiä tunteita, joiden vuoksi olet hänet valinnut, tai hän on kenties lapsesi toinen vanhempi.
  • Parisuhteen rakentamista auttaa, kun toisesta oletetaan hyvää. Hyvän olettaminen ei ole sama asia, kuin virheettömyys (voi käyttäytyä hassusti, voi ”mokaillakin”, vaikka tarkoitti hyvää).
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että uskalletaan kysyä toiselta asioita ja kertoa toiselle asioita. Joskus hankalista asioita on hankala puhua; sanat voivat kuitenkin pikkuhiljaa löytyä, samoin ymmärrys, kun maltetaan kuunnella ja varmistaa kuulemansa.
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että molemmat tahtovat työskennellä suhteen rakentamisen hyväksi.
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että työstetään asioita myös terapian ulkopuolella, Aina ei kuitenkaan tarvitse esim. ”puhua raskaista asioista”. Joskus voi olla parempi keskittyä kotona muun yhteisen hyvän rakentamiseen, joskus voidaan sopia, että ”puhutaanko jostakin vai …(esim. katsellaanko leffaa yhdessä)”.
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että opetellaan kuuntelemaan toista. Kun olette eri mieltä, opettele ensin kuuntelemaan ja ymmärtämään toisen näkökulmaa, kerro vasta sen jälkeen oma mielipiteesi. Oman mielipiteen jankkaaminen ei ole keskustelua. Toisaalta ”jankkaaminen” kertoo siitä, ettei ihminen ole vielä tullut riittävästi kuulluksi.
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että molemmat tarkastelevat erityisesti omaa käyttäytymistään, omia ajatuksiaan ja omia tunteitaan; minä huomaan, minä ajattelen, minusta tuntuu, minä toivoisin. Sen sijaan, että teet oletuksia toisen käyttäytymisistä (”sinä kuitenkin….”), kysy mitä toinen on huomannut / mitä ajattelee / miltä tuntuu, tai varmista, oletko ymmärtänyt oman käsityksesi hänestä oikein.
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että kun tulistut / kun kiivastut / kun kuppi meinaa mennä nurin, pyydät taukoa / aikalisää esim. kertomalla, ettet pysty ajattelemaan kirkkaasti, kun olet kiivastunut, ja tarvitset taukoa. Kiivastuksissa ei paras järki ole mukana, silloin ei yleensä voi keskustella rakentavasti.
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että pysähdytään pohtimaan me-kieltä. Millainen meidän tarinamme on? Millainen meidän parisuhteemme on? Mitä kohti me haluamme olla menossa? Löytyykö yhteinen me-kieli?
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että huomataan puolison ”rakennusyritykset” ja hyvät teot / sanat / aikeet / ilmeet ja kiitetään niistä. Se vahvistuu, mihin kiinnitetään huomiota!
  • Parisuhteen rakentamista auttaa se, että tehdään asioita yhdessä.
  • Pariterapian onnistuminen ei aina tarkoita sitä, että parisuhde voisi jatkua yhdessä eläen. Joskus jatketaan eri osoitteissa. Joskus voi olla parempi, että kaiken yhteiselämän yrittämisen jälkeen jatketaan eri teitä. Parisuhteen päättymiseen liittyvä tunnetyöskentely voi myös olla osa pariterapiaa. Tähän kuuluu oleellisesti mm. sen ymmärryksen löytäminen, että miten meille kävi niin kuin kävi, ja mistä eroamme, kun eroamme.

Tulostusversio tästä:   Tervetuloa pariterapiaan

Kelakorvaus

Olen Kelan kuntoutuspsykoterapian palveluntuottaja PERHE- ja PARIPSYKOTERAPIOISSA. Lääkärin lähetteeseen pohjautuvan ja Kelan hyväksymän PERHE-tai PARIPSYKOTERAPIAN kustannuksista Kela korvaa osan käyntimaksuista.

Pirjo Latvanen

Psykologipalvelu Pirjo Latvanen
Tolvilantie 1 37830 Akaa
 
050 5411786
 
pirjo(at)psykologipirjolatvanen.fi
y-tunnus: 1586120-9

 

Katso myös

 

Yli kahdenkymmenen vuoden psykologityön kokemuksella, olen moninaisissa ihmisen elämän tilanteissa ollut ammattilaisena läsnä. Olen vakuuttunut siitä, että omasta elämäntilanteesta puhuminen ja sen reflektoiva pohtiminen, on ihmiselle osa hänen terveyttään edistävää toimintaa.