Ajatuksia parisuhteen akuuttiin kriisitilanteeseen

Maailman meret eivät aina pysy seesteisinä – eivät pysy myöskään parisuhteet. Parisuhde on tunnesuhde. Suurempien ja pienempien myrskyjen kautta parisuhteet hakevat uutta tunnesuhteen tasapainoa. Suhde pyrkii kehittymään siten, että suhde voisi paremmin vastata parisuhteen osapuolten tarpeita. Myrsky voidaan nähdä suhteen kasvamisen pyrkimyksenä ja uuden tasapainon etsimisenä.

Aika ajoin ihmiselle tulee tilaa ja tarve käsitellä omaa elämäänsä ja parisuhdettaan. Kaikkea sitä, mitä on ollut, ja kysymyksiä siitä, mitä haluaa jatkossa olevan. Joskus voi käydä siten, että pienemmäksi ajateltu haaste saattaa herättää esiin suhteen pohjiin asti järisyttävän kriisitilanteen ja tunnemyrskyt. Aiemmin opitut toimintamallit, selviytymis- ja vuorovaikutuskeinot tulevat uudelleen arvioitaviksi sen suhteen, että vastaavatko ne parisuhteen osapuolten nykyisiä tarpeita.  Jokin merkitys silläkin on, että juuri kyseisessä elämäntilanteessa ja kyseisellä syvyydellä asiat tarjoutuvat käsittelyyn. Yleensä tämä ei ole sattumaa. Mieti, miksi juuri nyt asiat nousevat näin esiin(?).

Kriisitilanne herkistää syvimmät tunteemme liittyen kyseiseen elämäntilanteeseen. On tavallista, että kriisitilanne herättää myös muistoja aiemmista, kenties käsittelemättä jääneistä mielen haavoista. On hyvä tiedostaa, että ihmisen muisti ei koskaan toista aiempaa kokemusta aivan sellaisenaan, vaan nykytilanne värittää aiempia muistoja. Väritys voi tuoda kokemuksesta esiin kirkkaampia tai synkempiä sävyjä.

Kriisitilanne voi olla mahdollisuus rakentaa suhteeseen jotain uutta ja merkityksellisempää. Usein tämä vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea ”jarrun painamista” hätiköidyille päätöksille. Ehkä se edellyttää myös molempien tahtoa ja pystyvyyttä etsiä, tutustua, kokeilla ja oivaltaa uutta.  On myös tilanteita, joissa yhteinen rakennustyömaa voi olla parempi jakaa osiin, ja jatkaa elämän rakentamista kumpaisenkin omaan suuntaan.  Kahdestaan myrskyn silmään ei kannata jäädä. Kriisitilanteisiin voi olla tarpeellista hakea ulkopuolista apua paripsykoterapeutilta.

Kokeile, voiko joistain seuraavista ajatuksista olla apua sinulle parisuhteen akuutissa kriisitilanteessa.

  • HERMOSTO HUUTAA HÄTÄÄ 🆘 – MUISTA SILTI –   ”EI HÄTÄÄ”  💚
    Vain harvoissa parisuhteen kriisitilanteissa on sellainen hätä, että pitää toimia heti. ”Heti toimittavia” -tilanteita ovat esimerkiksi väkivallan tai muun henkeä uhkaavan kokemuksen kohtaaminen. Sen sijaan mielen sisäisiä asioita on aikaa puntaroida. Nousseet ajatukset ja tunteet tulevat ja menevät, se ei ole vaarallista, eivätkä nämä useinkaan rakentavasti ratkea kiireessä.
  • PAINA JARRUA – EI HÖTKYILLÄ ❣️
    Kriisitilanne herättää meissä biologisesti säädellyn, perimän, varhaisen kiintymyssuhteen ja oppimiskokemusten myötä vahvistuneen ”taistele, pakene tai lamaannu” -reaktion, pyrkimyksenä kokea jälleen turvaa. Tästä syystä tilanteesta halutaan yleensä nopeasti vapaaksi. Mitä tämä sinussa on herättänyt? Entä kumppanissasi? Pakenemisen reaktio voi tulla esiin esim. tarpeena korostetun nopeasti ratkaista haastava tilanne, ”ottaa hatkat” ja paeta suhteesta, välttää keskusteluja ja toisen kohtaamista / ikävien tunteiden kohtaamista, kykenemättömyytenä kuunnella puolisoa, pakona omiin ajatuksiin, mielikuviin ja johtopäätöksiin sekä toimintaan näiden perusteella. Taistelu voi tulla esiin esim. hyökkäävyytenä puolison haastamiseksi, puolison patistamisena keskusteluun kenties tämän luonnollista vauhtia nopeammin, syytöksinä tai moitteina puolisoa kohtaan tai pakonomaisena tarrautumisena puolisoon. Lamaannus saattaa näkyä esim. vetäytymisenä toivottomuuteen, luovuttamisena, vetäytymisenä yhteydestä ja asian käsittelystä, toivottomien mielikuvien ja johtopäätösten ylivaltana ajatuksissa tai näköalattomuutena. HUOMAA itsessäsi näitä heränneitä reaktioita. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Jotta tilanteen näkee kirkkaana, on sen tarkasteluun syytä varata aikaa, ja katsella asioita eri näkökulmista. Sen sijaan reaktioihin liittyvä energia kannattaa valjastaa aktiivisesti avun saamiseen, asioiden molemmintahtiseen käsittelyyn ja käytännön elämän jatkamiseen, arjen pysyvien rakenteiden edelleen ylläpitämiseen.
  • HENGITÄ HELLITTÄEN 😊
    Keho elää kriisitilanteen mukana. Mitä kehostasi huomaat? Mitä siinä tapahtuu? Muista hengittää hellittäen; siten, että ilma virtaa aina vatsan pohjalle asti, ja kiinnität huomiota erityisesti pitkään, hellittävään uloshengitykseen. Hellittävä hengitys tuo ilmaa myös ajatuksille.  Se palauttaa hermoston automaattista toimintajärjestelmää siten, että tunteiden ja ajatusten yhteistyö voi onnistua paremmin. Tiukassa tilanteessa keskity hellittävään hengittämiseen, sen sijaan, että keskityt imemään puolisosi kaikki sanat itseesi ja reagoit niihin. Huomaa myös, miten jalkapohjasi ovat tukevasti maassa kuin juurtuneena – maa kantaa aina. Huomaa sekin, että selkärankasi kannattelee sinua.
  • MITÄ PUHUT ITSELLESI 💜
    Kiinnitä huomiota siihen, mitä kriisitilanteessa puhut itsellesi. Onko itsepuheesi sinua vahvistavaa vai murskaavaa? Lisääkö se turvallisuuden tunnettasi vai tuoko se turvattomuutta? Viekö se sinua eteenpäin asioiden selvittämiseksi vai suuntaako se sinua yhteen ainoaan suuntaan? Kokeile, voitko muistaa rakentavaa itsepuhelua; esim. ”opin”, ”voin”, ”osaan”, ”selviydyn”, ”huomaan” ja sama ”me-muodossa” sekä ”ei hätää”.
  • PYSÄYTÄ NEGATIIVISTEN AJATUSTEN KETJU
    Kriisitilanteessa voi vahvistua negatiivisten ajatusten, tulkintojen ja muistojen ketju siitä syystä, että autonominen hermosto on yli- tai alivireänä, jolloin normaali harkinta ei toimi. Kriisitilanne ruokkii ainoastaan sitä näkökulmaa, että asiat ovat todella huonosti. Huomaa, että se on vain yksi tapa ajatella asiasta. Pyri löytämään myös hyviä, rauhoittavia ajatuksia, näkökulmia, muistoja ja tulkintoja – tai ainakin tällaisia hetkiä.
  • AINA ja ET KOSKAAN – JA MUU PUOLUSTAMINEN 🧨
    Vältä provosoivia sanoja tai Sinä-kieltä. Esim. lipsahdukset ”aina sinä…”, ”sinä et koskaan…” ovat ruokaa eripuralleVetoaminen ”sinäkin aina…”, ”kyllä sinäkin….”, ”mutta kun…” on oman maalin puolustamista. Silloin kun puolustetaan  – estetään ja torpataan – ei rakenneta. Syyttävä tapa lähestyä puolisoa ei rakenna, se vie kumppanisi ainoastaan puolustuskannalle, lisää eripuraa ja vahvistaa myös omaa huonoa oloasi. Käännä puolustautuminen mielenkiinnoksi. Mitä se toinen yrittää sanoa minulle hänen maailmastaan?
  • MITEN PUHUT ⁉️
    Kumppanin vähättely, mollaaminen, haukkuminen, ivaaminen sanallisesti tai sanattomasti on alentavaa. Se ei rakenna suhdetta, päinvastoin se vie kumppanin puolustuskannalle tai etäännyttää, ja edesauttaa eroa. Päätä vaikeassakin tilanteessa puhua arvostaen toista ihmisenä.
  • VOIKO NÄKÖKULMAA KIRKASTAA 🔆
    Kriisitilanteessa ihmisen näkökulma kapeutuu, sillä hermostomme toimintajärjestelmä on puolustuksen asetuksissa. Puolisot saattavat olla täysin ymmällään siitä, mistä nyt on kyse; toisaalta joku voi kuvitella näkevänsä tilanteen kovinkin kirkkaasti mielessään. Oma näkökulma on kriisitilanteissa yleensä suppea. Juuri silloin kun kuvittelet näkeväsi tilanteen ”oikein”, voi näkökulmasi olla suppein. Pysähdy katsomaan ja kuuntelemaan toisen näkökulmaa. Millä tavoin kumppanisi haluaa tulla nähdyksi? Millä tavoin sinä itse haluat tulla nähdyksi? Kysy ja kuuntele, älä niinkään selitä.
  • PALJON HYVÄÄ ELÄMÄSSÄ ❤️🧡💛
    Mikä teillä oli alussa hyvin? Mikä on matkan varrella ollut hyvin? Mikä tässä suhteessa on sellaista, minkä toivot jatkuvan? Mihin on tarve saada muutosta?
  • MITÄ VALTATAISTELU JÄTTÄÄ ALLEEN 💔
    Kummalla täällä on raskaampaa? Kumpi on enemmän loukkaantunut? Vertailevat kysymykset, jotka viittaavat valtataisteluun, eivät rakenna suhdetta. Kilvoitelkaa mieluummin toisen kunnioittamisesta ja siihen viittaavien keinojen löytämisessä.
  • SAMASSA VENEESSÄ ⛵️
    Vaikka olisit puolisosi kanssa eri mieltä asioista, ja vaikka suhteessanne olisi kuinka paljon ristiriitoja tahansa, olette ”samassa veneessä” sen suhteen, että nyt olette ratkomassa yhteistä asiaa. Yhteisen asian ratkominen on yhteinen taival, rakennustyömaa, oli lopputulos mikä tahansa. Kuvitelkaa tilanne etäämmältä katsottuna. Mikä on veneenne ensimmäinen etappi? Mikä sen päämäärä? Viekö tämä tapa ratkaista asioita teitä eteenpäin, kohti etappeja?
  • RIITELYÄ VAI RIITELYN PUUTETTA
    Riidaton liitto, mikäli se tarkoittaa vaikenemista, voi olla jopa raastavampi kuin riitaisa suhde. Se tarkoittaa, ettei yhteisiä tai jommankumman tärkeitä asioita päästä käsittelemään. On reilumpaa opetella ottamaan puheeksi asioita kuin pitää yllä vaikenemista.
  • KEHO 🏋🏻‍♀️
    Kriisitilanteessa keho on yksinäinen ja se huutaa pienen lapsen tavoin hätää ja tukea. Kohtele omaa kehoasi hyvin. Mitähän se tarvitsee? Muista myös, että sanat ovat kaksiteräinen miekka; ne selvittävät paljon ja ovat välttämättömiä, mutta jättävät paljon myös selvittämättä. Mitä jos kehollasi osoittaisit puolisollesi jotain sellaista hyvää, mitä sanoin on vaikea ilmaista?
  • AIKALISÄ
    Tilanteen tulehtuessa, ei kannata jatkaa toistuvaa, riitaan tai mökötykseen johtavaa keskustelua. Negatiivisen kehän huomaa siitä, että ongelmanratkaisuyritys menee ”aina saman kaavan” mukaan ikävästi. Toistuva asetelma riidoissa ei johda eteenpäin.  Riidassa ei rakenneta.  Akuutissa tilanteessa, sopikaa aikalisästä – yhteisesti sovittu aika, jonka puitteissa ei ko. asiaan palata, ja jonka aikana on mahdollisuus vakautua tunnemyrskystä. On sovittava siitäkin, että milloin ja kuinka asiaan palataan. Negatiivinen kehä riidoissa kertoo siitä, että jokin pinnan alla oleva tunne ja tarve ei rakentavasti pääse esiin, vaan pariskunta jää pyörimään näennäisiin kysymyksiin. Vahvan negatiivisen kehän pyöriessä pariskunta saattaa tarvita ulkopuolista apua sen pysäyttämiseen ja ydintarpeiden tavoittamiseen.
  • TAUKO 🕰️
    Kriisitilanteessa vellominen on raskasta. Pitäkää kriisiasioiden käsittelystä välillä yhdessä sovittu tauko. Käsiteltävä asia ei sillä välillä mihinkään karkaa. Yleensä on myös hyvä välttää yömyöhänä käytyjä pitkiä keskusteluita, sen sijaan on rakentavampi pysyä lyhyissä, rajallisissa jutteluhetkissä.
  • AIKAA
    Parisuhteen kriisitilanteet ottavat selviytyäkseen sen ajan, kuin ottavat. Kaikki kriisitilanteet päättyvät ajallaan. Tiukat aikataulut, suorittaminen ja etapit voivat tuoda painetta tilanteen selvittelyyn, ja se voi haitata yhteistä prosessia.
  • KIITOS, ETTÄ…
    Tiukka paikka on oppimisen paikka. Siitäkin voi kiittää – itseä ja kumppania.

Tulostusversio tästä: Parisuhteen akuutti kriisitilanne

w w w . p s y k o l o g i p i r j o l a t v a n e n . f i
2017/2023

Parisuhteen yhteys

Pariterapiaan tuleva pariskunta etsii suhteessa toimivaa yhteyttä. Se on kuin sopiva synkronia siipien lepatuksessa. Semmoinen, jossa ollaan yhteisellä matkalla, ja jossa asiat sujuvat voittopuolisesti yhteistyössä, vaikka välillä siivet sotkuunkin menevät.

Toimivaa yhteyttä etsitään esimerkiksi siksi,
– että voi jälleen kokea toisen läheiseksi;
– että voi uudelleen löytää tavan olla sovussa rakentavasti;
– että voi yhdessä olla ja kasvaa sekä käsittää haastavia asioita;
– tai ihan vaan siksi, että voi vahvistaa kaikkea olemassa olevaa hyvää yhteisellä matkalla edelleen.

Miten saada siivet sopivasti vipattamaan yhteisessä synkroniassa?

Haaste. Miten voin oppia vastaamaan harkiten tai pohtien sen sijaan, että toimintani on impulsseihin reagointia (respond / react)?
Henkeä uhkaavassa hätätilanteessa on hyvä osata reagoida nopeasti. Sen sijaan muissa tilanteissa koita, voitko ensin muutaman kerran hengittää hellittäen, saattaa olotilasi turvan puolelle, ja vastata vasta sitten. Mitähän siitä seuraisi?

Kunkin hetken autonomisen toimintajärjestelmän luoma olotila kehossa vaikuttaa kykyymme vastata tai reagoida.  Voin pyrkiä huomaamaan, olenko
– ylivireänä puolustuksen olotilassa,
– turvallisen olotilan sietoikkunassa vai
– alivireässä olotilassa lannistuneena

Miten tunnistan oman ja kumppanini olotilan juuri nyt?
Voi olla merkittävää ymmärtää, että meissä eri syistä heräävät automaattisesti olotilat, herättävät myös erilaisia ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä.  Kokeile vaikka itse.
Mitä kehossasi huomaat, kun sanot vahvasti ”EI”?
Mitä huomaat, kun sanot ”EHKÄ”?
Ja mitä huomaat, kun sanot lämpimästi ”KYLLÄ”?
Eri olotilat synnyttävät meissä erilaisia yllykkeitä, jotka näkyvät toiminnassa, ajatuksissa ja tunteissa. Tämä vaatii hiukan oman itsen ja toisen kuuntelemista.

Siivet saadaan suopeasti synkronoitumaan vasta sitten, kun molemmat puolisot voivat olla sellaisessa olotilassa, jossa voidaan riittävästi kokea psykologista turvaa, hyväksyntää, mielenkiintoa tai myötätuntoa kumppanin taholta ja häntä kohtaan. Siiveniskut löytävät synkroniansa kokeilujen jälkeen. Onko tässä suhteessa parempi olla niin vai näin? Miten itse vaikutan, ja miten yhdessä vaikutamme siihen, että kumpainenkin voi olla turvan puolella – tai voi siihen palata?

Ja hei, me kaikki joudumme välillä jonkinlaiseen epäsynkroniaan siippamme ja siipiemme kanssa. Usein tärkeintä on kuitenkin se, että tämä olotila huomataan ja pystytään palaamaan siipisynkroniaan.

BTW! Kun seuraat isoja muuttolintuja, voit huomata siipisynkroniaa nousussa, liidossa ja laskussa. Se on hienoa. Myös näillä elollisilla näkyy epäsynkroniaa, törmäilyjä, nokkapokkaa ja etsimistä. Oleellista on korjausliike. (Lisää kuvia näistä ärsyttävistä mutta opettavaisista vaakuista Facebook sivullani: Psykologi Pirjo Latvanen)

Kirjoituksen sisältöön minua inspiroi Suomen luonto (parasta aikaa), Vakauttava perhe- ja pariterapia (Rautkallio / Koskinen), Sietoikkunateoria (Daniel Siegel), Befriending Your Nervous System (Deb Dana).

Sinulle toivon sävykästä uutta vuotta!

Lapsena partioleirillä kajautettiin ruoan jälkeen kovalla äänellä ”E M Ä N- N Ä L L E- K I I -T O S!”. Joskus se veisattiin tutun sikermän sävelillä, eritoten silloin, kun kiitettiin koko leirin ajan muonituksista.

Mietin kiitosta ja kiitollisuutta. Mihin kajautan mahtavat kiitokset tänä vuonna? Mihin hiiskautan lempeän kiitoksen kuiskeen? Mille asialle älähdän ”hasta la vista” ja juoksen karkuun kiittämättä – sillä ajatuksella, että ”kunhan taakse vaan jää”? On asioita, joista voi olla kiitollinen, ja asioita, joista ei voi – eikä tarvitsekaan – tässä hetkessä kiittää.

Alkuvuodesta 2022 aloin tehdä ihmiskoetta itselläni. Päätin kirjata päivittäisiä kiitollisuuden asioita puhelimen muistiin. Jaksoin järjestelmällisesti muutamia päiviä, ja sitten se unohtui. Näinhän herkästi käy. Maailman tapahtumien kauhut vahvistivat ajatusta siitä, että pieni hyvä pitää huomata. Koska kiitollisuus-lista oli kirjallisena ylhäällä, oli siihen helppo pysähtyä ja jatkaa aina aika ajoin. Muutamassa kuukaudessa kiitollisuuden aiheita oli ilmestynyt useita kymmeniä! Nyt on hämmentävääkin lukea, mitä kaikkea listaan on vuodessa koostunut, siitäkin huolimatta, että kirjaaminen on ollut satunnaista. Pienestä on tullut suuri!

Huomasin, että kysymykseen ”mistä olet kiitollinen?”, tulee herkästi mieleeni vastaus ”ööööööö….terveydestä….perheestä” ja muutama muu todella iso asia, jota ei edes kehtaa olla mainitsematta. Kun kiitollisuutta pysähdyn miettimään arjen konkreettisissa hetkissä, pienessä aikaikkunassa – tänään ja tässä – pääsee tietoisuuteen arjen kokemukseen vaikuttavia konkreettisia asioita, kuten ”pääsin aikaisin kotiin”, ”aurinko”, ”junat ajoissa”, ”hyvä keskustelu”, ”jaksoin juosta”, ”nauru (siinä ja siinä)”, ”näin flamingot”, ”tuoksu”. Näiden lukeminen myöhemminkin herättää aistimukset ja sielun liikutukset, joita en muutoin olisi välttämättä tavoittanut.

Tietoisuutemme ja todellisuutemme on rajallinen, sen ohi lipuu hirveä määrä hyvinvointiimme liittyviä aistimuksia ja hetkosia. Siksi tietoisuutta pitää ruokkia suuntaan, jota haluamme itsessämme herätellä ja vahvistaa. Jonka tarinaan haluamme liittyä ja jota haluamme enemmän kuulla itsessämme. Kiitollisuus voi olla yksi niistä.

Palaan ”EMÄN-NÄLLE-KII-TOS” -muistoon. Se saa minut hymyilemään. Painottaen edelleen tavujen alkuosia, lausun kiitokseni tämän vuoden hetkille, mutta myös sinulle ”Psykologi Pirjo Latvanen” -FB-sivujen seuraaja, ystäväni, yhteistyökumppanini, satunnainen kohtaaja, ihminen. Saan yhä uudelleen palautetta tai viestejä (FB) tekstieni herättämistä ajatuksista, ja olen siitä kovasti kiitollinen. Yksi sanakin voi herättää meissä niin monia erilaisia, eri suuntiin kulkevia maailmoita. Ja sekin on normaalia, ettei välillä herätä mitää. Kaikki tuo on hienoa! Kiitos!

Sinulle toivon sävykästä uutta vuotta, ripausta rakkautta, lempeyttä, onnea, rentoutta, ja sellaisia hetken kestäviä hyviä kiitollisuuden liikahduksia – sekä kosolti turvallisuutta

Rakkauden kipu ei katso vuodenaikaa

Mietin heitä monia, jotka rakkaudessa ovat eri tavoin haavoilla.
Heitä monia, joiden luottamus repeytyi rikki, kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Heitä, joille uskottomuus lipui elämään aavistuksina, joita mieli ei olisi halunnut todeksi uskoa.
Mietin sitä rakkauden kipua, joka yllätti molemmat ulkopuolelta. Ehkä sairauden tai vamman voimalla.
Mietin sitä kipua, jonka synnytti pistävät sanat ja ikävät teot, väheksyvät katseet, halveksivat otteet, tyhjät silmät tai hyvän kosketuksen puute.
Mietin sitä rakkauden kipua, joka tuli läheisen osaamattomin toimin.
Ja sitäkin kipua, joka tuli kaipuusta, osattomuudesta tai tavoittamattomuudesta.

Rakkauden kipua repi halkeaman elämänkulkuun.
Se kipu sielun sopukoita korventaa ja veistää haavassa yhä uudestaan.
Se henkeä yrittää salvata.
Kipu synnyttää ikäviä kuvia mieleen, ja niitä on vaikea erottaa todellisuudesta.
Kipu iskee surullista tarinaa päivin ja öin. Ehkä tunnetta siitä, kuin haudan partaalla olisin.
Kipu vetää puoleensa ajatuksia huonosta ja riittämättömästä itsestä; ”jos vain minä olisin…”.
Se houkuttaa ihmisen unohtamaan itseään.

Rakkauden kipu kolkuttaa pelkoa.
Pelkoa siitä, mitä rakkaudelle käy.
Pelkoa siitä, mikä uhkaa.
Pelkoa siitä, mihin minun pitää varautua.
Pelkoa uusista rakkauden kivuista – mihin enää voin luottaa?

Ainoa ihminen, joka näki sinut, voi kipua tuottaa.
– Mikä mahtaa olla miksi-kysymysten määrä? Mikä on vihan ja pettymyksen suuruus?

Lähisuhteissa voi rakastaa ja satuttaa eniten.

Ilman toista hyvää ihmistä ei suhteessa syntynyt kipu lähde.
Mietin sitä rohkeutta, joka rakkauden kivun kokijaa odottaa.
Mietin, sitä rohkeuden määrää, jota vaaditaan, jotta tämäkin kipu joskus ohenee, kenties muuttuu toiseksi, ehkä suruksi – ja edelleen hyväksymiseksi ja oman elämän huomaamiseksi.

Rakkauden kipua poteva ystävä. Mietin, voitko puhua itsellesi ystävällisesti. Kohdata itsesi myötätuntoisesti. Se ei ole surkuttelua, valittamista tai itsekkyyttä. Myötätuntoinen itsen kohtaaminen on tosiasian huomaamista ja tunnustamista. Sen sanomista itselle, että tämä sattuu, minua sattuu, minulla on pelko, minulla on suru. Ja sellainen kuuluu elämään, sitä ei tarvitse väistellä tai hävetä. Voitko vielä huomata, mihin kehossasi kiinnittyy kipu, pelko, suru? Voitko vain huomata sen ja antaa olla, tai kenties hengittää sen läpi? Voitko myös huomata, mitä juuri nyt tarvitset? Ja voitko kulkea sitä kohti?

Pariterapeutin vastaanotolla erilaiset rakkauden kivut ovat yleisimpiä aiheita. Niitä voi käsitellä yksin tai yhdessä. Niistäkin voi ajallaan selvitä eteenpäin vallan hyvin. Tätä voi olla vaikea uskoa siinä kohtaa, kun kipu korventaa kovimmin. Mitä ajatuksia tästä sinulle heräsi?

 

Tulostusversio tästä: Rakkauden kipu ei katso vuodenaikaa

Kesätiedote 2022

Moi! Olen kohta  ihmettelemässä luontoa, löytämässä sen yksityiskohtia, antamassa tuulen tuivertaa ajatuksia, veden virvoittaa mieltä, läheisten läsnäolon virkistää ja ehkä taiteen, musiikin, näkymien kirvoittaa sielun sopukoita. Eli olen poissa töistä 19.7.-10.8.2022. Uudet ajat menevät syyskuun tienoille. Hyvää kesää!

 

Parisuhde pidemmällä perspektiivillä katsottuna

Silloin kun parisuhteessa on hankalaa, kun päädytään umpikujaa yhä uudestaan, kun suhteen  henkinen etäisyys kasvaa tai kriisi junnaa, voi puolisoilla olla hyvin suuri imu arvioida suhteen tilannetta yksinomaan ongelma-asian näkökulmasta. Kyky tarkastella tilannetta laajemmin ei ehkä kuulu valikoimiin tuolloin.  Kokeilkaapa, mitä siitä seuraa, kun keskustelette tilanteestanne hiukan pidemmällä perspektiivillä katsottuna, esimerkiksi seuraavien kysymyksien avulla.

Kun keskustelette, miettikään kumpikin ensin hetki vastauksia itseksenne. Kuuntele sitten kumppanisi vastaus. Anna toiselle kertomisen rauha. Kuuntele huolella loppuun keskeyttämättä tai miettimättä omaa vastaustasi. Tarkista, että ymmärsit asian siten, kuin puolisosi tarkoitti. Älä oleta ymmärtäväsi. On mielenkiintoista, miten toinen on yhteisen elämänne kokenut. Mielenkiintoista, vaikka olisikin omasta näkökulmastasi poikkeavaa.  Kysymyksiä on paljon. Pohtikaa kutakin kohtaa eri päivinä. Ei suorittaen, vaan aikaa antaen.

Mitkä syyt saivat teidät yhteen pariskunnaksi?
– Mihin toisissanne ihastuitte?
– Miksi menitte naimisiin tai sitouduitte suhteeseen?

Kuinka olette yksilöinä ja pariskuntana kasvaneet?
– Kuinka olette auttaneet toisianne kasvamaan yksilöinä?
– Kuinka olette saaneet toisistanne esiin parhaat puolet? …huonot puolet?
– Kuinka suhteenne on kasvanut vastaamaan kulloisiakin haasteita elämässä?

Mitä olette parisuhteessa tehneet hyvin?
– Mikä on / mitkä ovat parhaat saavutuksenne pariskuntana?
– Mitä eniten ikävöisitte, mikäli suhteenne päättyisi?

Mistä elämänhaasteista olette selvinneet yhdessä?
– Mikä aika yhteisessä menneisyydessänne on ollut teille vaikeaa / vaikeinta?
– Miten siitä selvisitte?
– Miten tuo (em.) kokemus vahvisti teitä? Miten se jätti jälkensä suhteeseenne (esim. pettymyksiä, loukkaantumisia, haavoittumisia)?
– Miten olette aiemmin löytäneet uudelleen yhteyden loukkaantumisien tai vaikeiden tilanteiden jälkeen?

Miten tämä nykyinen kriisi sopii kuvaan koko suhteenne historiasta?
– Onko kumppanisi ollut uskollinen sinulle?
– Tuliko tämä kriisi kuvioon sellaisena aikana suhteessanne, jolloin suhde oli erityisen haavoittuvainen? Millä tavoin haavoittuvainen?
– Kun katsotte suhteenne aikaa taaksepäin, onko siinä ollut enemmän hyviä vai huonoja aikoja?

On tavallista, että tämänkaltaisia aiheita pohditaan myös paripsykoterapeutin vastaanotolla. Siellä vielä laajennetaan ja syvennetään tarinaa.

 

 

Kysymykset  muokaten lähteestä: Baucom, Snyder, Gordon. 2009. Helping Couples Get Past the Affair.