Pariterapiaan tuleva pariskunta etsii suhteessa toimivaa yhteyttä. Se on kuin sopiva synkronia siipien lepatuksessa. Semmoinen, jossa ollaan yhteisellä matkalla, ja jossa asiat sujuvat voittopuolisesti yhteistyössä, vaikka välillä siivet sotkuunkin menevät.
Toimivaa yhteyttä etsitään esimerkiksi siksi,
– että voi jälleen kokea toisen läheiseksi;
– että voi uudelleen löytää tavan olla sovussa rakentavasti;
– että voi yhdessä olla ja kasvaa sekä käsittää haastavia asioita;
– tai ihan vaan siksi, että voi vahvistaa kaikkea olemassa olevaa hyvää yhteisellä matkalla edelleen.
Miten saada siivet sopivasti vipattamaan yhteisessä synkroniassa?
Haaste. Miten voin oppia vastaamaan harkiten tai pohtien sen sijaan, että toimintani on impulsseihin reagointia (respond / react)?
Henkeä uhkaavassa hätätilanteessa on hyvä osata reagoida nopeasti. Sen sijaan muissa tilanteissa koita, voitko ensin muutaman kerran hengittää hellittäen, saattaa olotilasi turvan puolelle, ja vastata vasta sitten. Mitähän siitä seuraisi?
Kunkin hetken autonomisen toimintajärjestelmän luoma olotila kehossa vaikuttaa kykyymme vastata tai reagoida. Voin pyrkiä huomaamaan, olenko
– ylivireänä puolustuksen olotilassa,
– turvallisen olotilan sietoikkunassa vai
– alivireässä olotilassa lannistuneena
Miten tunnistan oman ja kumppanini olotilan juuri nyt?
Voi olla merkittävää ymmärtää, että meissä eri syistä heräävät automaattisesti olotilat, herättävät myös erilaisia ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä. Kokeile vaikka itse.
Mitä kehossasi huomaat, kun sanot vahvasti ”EI”?
Mitä huomaat, kun sanot ”EHKÄ”?
Ja mitä huomaat, kun sanot lämpimästi ”KYLLÄ”?
Eri olotilat synnyttävät meissä erilaisia yllykkeitä, jotka näkyvät toiminnassa, ajatuksissa ja tunteissa. Tämä vaatii hiukan oman itsen ja toisen kuuntelemista.
Siivet saadaan suopeasti synkronoitumaan vasta sitten, kun molemmat puolisot voivat olla sellaisessa olotilassa, jossa voidaan riittävästi kokea psykologista turvaa, hyväksyntää, mielenkiintoa tai myötätuntoa kumppanin taholta ja häntä kohtaan. Siiveniskut löytävät synkroniansa kokeilujen jälkeen. Onko tässä suhteessa parempi olla niin vai näin? Miten itse vaikutan, ja miten yhdessä vaikutamme siihen, että kumpainenkin voi olla turvan puolella – tai voi siihen palata?
Ja hei, me kaikki joudumme välillä jonkinlaiseen epäsynkroniaan siippamme ja siipiemme kanssa. Usein tärkeintä on kuitenkin se, että tämä olotila huomataan ja pystytään palaamaan siipisynkroniaan.
—
BTW! Kun seuraat isoja muuttolintuja, voit huomata siipisynkroniaa nousussa, liidossa ja laskussa. Se on hienoa. Myös näillä elollisilla näkyy epäsynkroniaa, törmäilyjä, nokkapokkaa ja etsimistä. Oleellista on korjausliike. (Lisää kuvia näistä ärsyttävistä mutta opettavaisista vaakuista Facebook sivullani: Psykologi Pirjo Latvanen)