Menin potkukelkalla töihin. Rikoin rutiineja hetken inspiraatiosta. Se oli erityisen virkistävää. Paitsi liikunnan ja fyysisen ponnistelun virittämää hyvänolontunnetta, rutiinin rikkominen herätti myös mielen avaruutta ja valtavan määrän iloa. Jäin miettimään rutiinien rakentamista ja rikkomista ihmisen elämän turvana ja turhautuman voittajana.

Maapallo pyörii radallaan. Yön jälkeen tulee aamu, talven jälkeen kevät, kesä ja syksy. Tasalaatuista settiä universumilta, joka ei petä. Tähän rytmisyyteen ihminen liittyy rutiineineen. Rytmisyys luo pohjan olemassaolon kokemukselle.  Lapsi tarvitsee aikuisen synnyttämään ja ylläpitämään hyviä rutiineja, oppiakseen ennakoimaan ja luottamaan elämän perusturvaan ja siihen, että universumi ei petä. Herätään, syödään, lähdetään ja palataan, ja lukuisia tiedostamattomia toimia toistetaan, jolloin rytmisyyden malli tallentuu automaattiseksi toiminnoksi aivoihin. Kyse on hyvin pitkälle huomaamattomasta klassisesta tai välineellisestä ehdollistumisesta, oppimisesta. Rutiinien aktivoidessa mielihyväkeskuksia toistuvasti, syntyy ilmeisen vaikuttava tunne jonkinlaisesta elämän hallinnasta. Muodostuakseen rutiiniksi, toinen tarvitsee satamäärin toistoja siinä missä toiselle riittää pari kertaa.  Samalla tavoin voi syntyä sekä vahvistavia että hyvinvointia hajottavia rutiineja. Mieti esimerkiksi, minkälaisesta lähtemisestä aamulla tai jälleennäkemisestä illalla sinä olet tehnyt rutiinia.  Onko se tapa sinua tai teitä vahvistavaa vai hajottavaa?

Harvoin tulee ajatelleeksi, että myös ajattelu- ja suhtautumistavoista voi tulla rutiinia. Ajatuksia tulee ja ajatuksia menee. On joitain ajatuksia ja ajattelutapoja, joihin vahvemmin tartumme kiinni. Näitä voisi kuvailla sanoilla uskomus, oletus tai tulkinta. Näitä voit huomata esimerkiksi tavoissa, joilla suhtaudut itseesi tai läheisiisi. Minkälaisesta itsepuhelusta sinä olet tehnyt rutiinia?

On elämäntilanteita, jolloin herää ajatus siitä, että universumi pettää sittenkin. On hetkiä, jolloin kyky nähdä tulevaisuuden jatkumo katoaa.  Esimerkiksi kun läheinen

pettää, toinen ihminen kohtelee kaltoin, kun masennus uhkaa viedä merkityksen tunteen tai kun odottamaton kauheus tapahtuu, katoaa turvallisuuteen tuudittautunut olotila.  Jos näin käy, pidä kiinni olemassa olevista rutiineista, aiemmin arkisilta tuntuneista asioista. Herää, nouse, pukeudu, peseydy, syö, ulkoile, lepää ja tee sama toisinpäin – ja yhä uudelleen.  Tee niin, vaikka se alkuun tuntuisi kovin kankealta tai vähäpätöiseltä. Vähän on riittävästi, kun opetellaan uutta rutiinia. Vasta myöhemmin jatkat hienosäätöä eteenpäin. Äkillisesti muuttuneissa tilanteissa, joissa ihmisen haavoittumattomuuden harhakuvitelma särkyy, voi rutiinien olemassaolo olla ainoa varma asia elämässä.   Rutiinit kannattelevat päivää eteenpäin, ja tuovat ajan kanssa hallinnan tunnetta.

Joskus rutiinien tuoma ennakoitavuus voi olla se, mitä ihminen toivoo ja mikä hänelle riittää. Joskus rutiinit eivät riitä tuomaan elämään mielekkyyttä.  Tämä voi näkyä esimerkiksi innostumisen puutteena, kyynisyytenä, pettymyksenä parisuhteessa tai turhautumisena lapsiperheen arjessa.  Liiallinen ennakoitavuus voi aikaa myöten muuttua tylsäksi ja toteutumattomat toiveet voivat ruokkia ristiriitoja. Ihmisen perustarpeet kulkevat mukana läpi elämän, ja niiden tyydyttämistä et voi pitkäaikaisesti jättää väliin seurauksitta. Sen sijaan voit valita, miten niitä toteutat, jotta saat rutiinien rikkomisesta koituvan rakentavan hyödyn.

Mieti, miten etsit riittävän ajoissa keinoja toteuttaa tarpeitasi rikkomalla sopivassa määrin ja sopivia rutiineja. Mieti, miten rikot rutiineja oikea-aikaisesti ilman, että haavoitat toista tai itseäsi.  Toisinaan tuntuu kovin vaikealta rikkoa rutiineja, joskus jopa yli sukupolvien kestäneitä. Tiedostamalla, toisin tekemisellä ja tavoitteellisella toiminnalla voit onnistua kääntämään rutiinit palvelemaan hyvää.

Lähdin tottuneesti pitkälle juoksulenkille. Jossain vaiheessa väsymys hiipi odottamatta askeliin, ja huomasin olevani ratkaisun edessä – päättääkö juoksu siihen vai tehdäkö jotain toisin. Päädyin tässä miniatyyrimaailmassani jälkimmäiseen, rutiinien rikkomiseen. Juoksin kappaleen matkaa takaperin.
Kyllä   –  selkä edellä. Taisin tällä konstilla sekoittaa hämmentyneen ohikulkijan universumia – joskin toivottavasti hyvällä tavalla. Miten virkistävää se olikaan – oman rutiinin rikkominen – ja ehkä jonkun toisenkin!

Tulostusversio tästä: Rutiinit