Samassa veneessä
Tiedäthän veneellä soutamisen. Päästäkseen eteenpäin on oman toiminnan ohjaus asetettava ja ajoitettava tietylle rytmille ja systeemille. Mikäli veneessä on toisiakin soutajia, on toimintaa sopeutettava vielä enemmän, jotta yhteinen rytmi löytyy ja vene lipuu eteenpäin. Hosuminen ei auta. Joskus joku pyrkii vapaamatkustajaksi. Hänestä muut herkästi purnaavat. Joskus joku toteaa, ettei yhteissoutaminen ole hänen juttunsa. Silloin hyppääminen pelastusveneeseen voi olla sopiva tapa ratkaista tilanne. Veneen vaihto kannattaa tehdä harkitusti. Poistuminen laitoja läikyttämättä on taidetta, ja sen taiteen tekemiseen kannustan.
Näin se elämä toimii. On opittava soutamaan omaa ja toisen kanssa jaettua elämää tiettyjen lainalaisuuksien ja rytmien mukaisesti. Hyvässä rytmissä kulkeminen tuottaa todennäköisemmin mielihyvää, terveyttä ja onnistumisen kokemuksia. Tuuliajolla ajelehtiminen kuuluu luonnollisesti aika ajoin elämän kirjoon. Ihmissuhteet, muutosvaiheet ja uuden opettelu tuottavat eniten epämukavuusalueelle joutumista, ikäviä tuntemuksia sekä airojen uudelleen tahdittamista. Usein sellainen kasvattaa eniten.
Ajoittain pysähdyn pohtimaan, olenko samassa veneessä puolisoni kanssa? Soudammeko samaan suuntaan, vai huopaako toinen toisen soutaessa? Kyllin hyvässä parisuhteessa soudetaan yhteistä venettä samaa tahtia ja samaan suuntaan – kukin omilla voimillaan. Siitä koituu elämän mielekkyys ja hyvinvointi. Kyllin hyvä parisuhde sisältää sen, että välillä voi pyöriä paikallaan toisen soutaessa ja toisen huovatessa. Kyllin hyvä parisuhde sallii sen, että välillä toinen soutaa ja toinen lepää, kunnes taas vaihdetaan vuoroja. Kyllin hyvä parisuhde korjaa tai vie telakalle, jos veneen tappi vuotaa. Yhteiselle soutamiselle tarvitaan tahdinantaja. Kyllin hyvässä parisuhteessa tahdinantajan roolissa toimivat kunnioittavat sanat ja teot, hyvän huomaaminen ja keskinäinen kannustus. Yhteinen huumori on vielä ekstratahdinlyöjä. Kenellä sellainen on, sitä usein käyttäköön! Tällaiseen kyytiin kelpaa myös lasten asettautua.
Lapsi- tai nuorisoperheen arki ei aina vastaa mielikuvaa ”samassa veneessä” olemisesta. Monen vanhemman huulilla kuuluvat sanat ”terveisiä hullunmyllystä”. Mikäli taustalla häilyy kokemus kasvavien persoonien tahtovista tunteenpurkauksista, valvotuista öistä tai rajojen räikeistä testauksista, voi vanhemman mielessä olla pikemminkin toive omaan pelastusveneeseen pakenemisesta. Minkälaisella veneellä ja kuinka silloin perheessä soudetaan? Hyvä vene kestää kaatumatta monenlaista keikuttamista ja pyörimistä – näin se on perhe-elämäkin. Ytimessä on, että kapteeni ja perämies keskittyvät yhteistyössä tehtäväänsä, suunnan tarkistamiseen ja sitä kohti tahdittamiseen. Tämän lisäksi on hyvä antaa muille soutajille sopivankokoiset airot ja vastuuta yhteisestä veneestä. Välillä kannattaa pitää evästaukoja, ja muistaa sekin, että soutaminen voi raavaan työn lisäksi olla hauskaa. Soutamisesta rasittuneita lihaksia pitää muistaa koskettaa rakastavasti. Mitään aivan tavattoman ihmeellistä ei vaadita. Mikäli ajatus pelastusveneeseen hyppäämisestä tulee mieleen, uskalla pyytää apuvoimia ja lisäairoja – se on hyvän vanhemmuuden merkki.
Pohdittavaa tälle viikolle. Oletko samassa veneessä puolisosi kanssa? Kuinka venettänne soudatte? Oletteko samassa veneessä perheesi kanssa? Soutaako työtiimisi samaa venettä? Ja jos, niin miten?
Jos veneenne pyörii, niin mikä olisi pienin muutos, mistä huomaisi airojen olevan matkalla kohti uutta tahtia?
