Mietin kiitosta ja kiitollisuutta. Mihin kajautan mahtavat kiitokset tänä vuonna? Mihin hiiskautan lempeän kiitoksen kuiskeen? Mille asialle älähdän ”hasta la vista” ja juoksen karkuun kiittämättä – sillä ajatuksella, että ”kunhan taakse vaan jää”? On asioita, joista voi olla kiitollinen, ja asioita, joista ei voi – eikä tarvitsekaan – tässä hetkessä kiittää.
Alkuvuodesta 2022 aloin tehdä ihmiskoetta itselläni. Päätin kirjata päivittäisiä kiitollisuuden asioita puhelimen muistiin. Jaksoin järjestelmällisesti muutamia päiviä, ja sitten se unohtui. Näinhän herkästi käy. Maailman tapahtumien kauhut vahvistivat ajatusta siitä, että pieni hyvä pitää huomata. Koska kiitollisuus-lista oli kirjallisena ylhäällä, oli siihen helppo pysähtyä ja jatkaa aina aika ajoin. Muutamassa kuukaudessa kiitollisuuden aiheita oli ilmestynyt useita kymmeniä! Nyt on hämmentävääkin lukea, mitä kaikkea listaan on vuodessa koostunut, siitäkin huolimatta, että kirjaaminen on ollut satunnaista. Pienestä on tullut suuri!
Huomasin, että kysymykseen ”mistä olet kiitollinen?”, tulee herkästi mieleeni vastaus ”ööööööö….terveydestä….perheestä” ja muutama muu todella iso asia, jota ei edes kehtaa olla mainitsematta. Kun kiitollisuutta pysähdyn miettimään arjen konkreettisissa hetkissä, pienessä aikaikkunassa – tänään ja tässä – pääsee tietoisuuteen arjen kokemukseen vaikuttavia konkreettisia asioita, kuten ”pääsin aikaisin kotiin”, ”aurinko”, ”junat ajoissa”, ”hyvä keskustelu”, ”jaksoin juosta”, ”nauru (siinä ja siinä)”, ”näin flamingot”, ”tuoksu”. Näiden lukeminen myöhemminkin herättää aistimukset ja sielun liikutukset, joita en muutoin olisi välttämättä tavoittanut.
Tietoisuutemme ja todellisuutemme on rajallinen, sen ohi lipuu hirveä määrä hyvinvointiimme liittyviä aistimuksia ja hetkosia. Siksi tietoisuutta pitää ruokkia suuntaan, jota haluamme itsessämme herätellä ja vahvistaa. Jonka tarinaan haluamme liittyä ja jota haluamme enemmän kuulla itsessämme. Kiitollisuus voi olla yksi niistä.
Palaan ”EMÄN-NÄLLE-KII-TOS” -muistoon. Se saa minut hymyilemään. Painottaen edelleen tavujen alkuosia, lausun kiitokseni tämän vuoden hetkille, mutta myös sinulle ”Psykologi Pirjo Latvanen” -FB-sivujen seuraaja, ystäväni, yhteistyökumppanini, satunnainen kohtaaja, ihminen. Saan yhä uudelleen palautetta tai viestejä (FB) tekstieni herättämistä ajatuksista, ja olen siitä kovasti kiitollinen. Yksi sanakin voi herättää meissä niin monia erilaisia, eri suuntiin kulkevia maailmoita. Ja sekin on normaalia, ettei välillä herätä mitää. Kaikki tuo on hienoa! Kiitos!
Sinulle toivon sävykästä uutta vuotta, ripausta rakkautta, lempeyttä, onnea, rentoutta, ja sellaisia hetken kestäviä hyviä kiitollisuuden liikahduksia – sekä kosolti turvallisuutta